29.9.1986

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

A on 7.5.1985 vireille pannussa kanteessaan kertonut, että hän oli työskennellessään työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Maanrakennusliike B Oy:n palveluksessa tunneliporarina 11.1.1982 - 2.2.1983 joutunut lääkärin määräämälle sairaslomalle 3. - 16.1982 väliseksi ajaksi. Maa- ja vesirakennusalalla oli alkanut lakko 7.5.1982 ja se oli jatkunut noin viisi viikkoa. A oli sairaslomansa päätyttyä osallistunut lakkoon. Yhtiö oli maksanut A:lle sairausajan palkkaa 3. - 6.5.1982 väliseltä ajalta 1.333 markkaa 76 penniä, mutta oli lakon vuoksi kieltäytynyt maksamasta hänelle sairausajan palkkaa 6.5.1982 jälkeiseltä ajalta. A on katsonut olevansa lakosta huolimatta oikeutettu saamaan palkkansa koko sairaslomalta, koska se oli alkanut ennen lakkoa. Tämän vuoksi A on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle sairausajan palkkana 80 tunnilta 44 markan 63 pennin tuntipalkan mukaan 3.570 markkaa 40 penniä 6 prosentin korkoineen 31.5.1982 lukien, josta määrästä oli kuitenkin vähennettävä yhtiön hänelle jo suorittamat 1.333 markkaa 76 penniä, ja odotusajan palkkana 48 tunnilta 37 markan 40 pennin tuntipalkan mukaan 1.795 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 7.5.1985 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaus: A ei välittömästi työkyvyttömyytensä päätyttyä ollut palannut työpaikalle ja tarjoutunut työhön, vaan oli työkyvyttömyytensä päätyttyä lakkoon osallistuen jäänyt pois työstä. Kun yhtiöllä oli sairausajan palkan maksuvelvollisuus vain sellaisilta päiviltä, jotka työssä oltaessa olisivat olleet työpäiviä, A:lle ei sairauden vuoksi ollut aiheutunut ansion menetystä. Sen vuoksi yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 25.6.1985

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että työtuomioistuin oli eräässä metallialan työntekijöitä koskevassa, vastaavanlaisessa asiassa 3.7.1975 antamassaan tuomiossa todennut työntekijän, joka sairauden vuoksi oli ollut estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön välittömästi sairauden päätyttyä, olleen oikeutettu sairausajan palkkaan myös työtaistelun ajalta työehtosopimuksen edellyttämin tavoin. Korkein oikeus oli 16.9.1981 antamassaan tuomiossa todennut siinä kysymyksessä olleen työntekijän sairaudesta johtuneen työkyvyttömyyden alkaneen ennen työtaistelua ja työntekijän olleen oikeutettu lakon alkamisen jälkeiseltä sairausajalta saamaan palkan, kun hän oli tervehdyttyään ja palattuaan työpaikalle yhtynyt lakkoon. Työtuomioistuin oli 15.12.1977 antamassaan tuomiossa todennut, ettei siinä kysymyksessä olleilla elintarvikealan työntekijöillä ollut oikeutta sairausajan palkkaan lakon ajalta, kun sairaus oli alkanut ennen lakkoa ja päättynyt vasta lakon päätyttyä. A oli viitannut myös erääseen Helsingin raastuvanoikeuden päätökseen 31.3.1981, mutta päätöksen lainvoimaisuudesta ei ollut esitetty selvitystä, eikä tätä päätöstä voitu pitää nyt käsiteltävässä jutussa ohjeen luontoisen ratkaisuna.

Kihlakunnanoikeus on todennut, ettei A ollut väittänytkään palanneensa työhön sairautensa päätyttyä vaan ilmoittanut liittyneensä työkyvyttömyytensä päättyä lakkoon. Työsopimus oli tosin lakon jälkeen jatkunut normaaliin tapaan ja päättynyt ilmoituksen mukaan vasta 2.2.1983. Yhtiön oli ilmoittanut, että vaikka sillä työmaalla, missä A ennen lakon alkamista oli työskennellyt, ei lakon vuoksi ehkä ollutkaan työtä, yhtiön muilla työmailla olisi ollut tarjottavana työtä, mikäli A olisi sairautensa päätyttyä ilmoittautunut työhön. Sairausajan palkkaa koskevien säännösten ja työehtosopimusten määräysten tarkoituksena oli turvata työntekijä siltä ansion menetykseltä, jonka sairaus hänelle aiheuttaisi. Edellä mainittujen, oikeuskäytäntöä ohjaavien ennakkotapausten mukaan työntekijän tulisi sairautensa päätyttyä palata työhön. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A ei ollut, liittyessään sairautensa päätyttyä lakkoon, osoittanut sairautensa vuoksi menettäneensä palkkaa enemmän kuin yhtiö jo oli sairausajan palkka hänelle maksanut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 2.000 markalla.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.10.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on todennut, että kihlakunnanoikeuden mainitsemalla Helsingin raastuvanoikeuden 31.3.1981 julistamalla päätöksellä työnantaja oli velvoitettu maksamaan sairausajan palkkaa myös lakon ajalta työntekijälle, joka oli ollut sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtä jo ennen lakon alkamista sekä palannut takaisin työhön päiväksi sairauden päätyttyä ja aloittanut lakon vasta sitä seuranneena päivänä. Helsingin hovioikeus oli 3.3.1982 antamallaan tuomiolla pysyttänyt mainitun raastuvanoikeuden päätöksen ja Korkein oikeus oli 3.9.1982 hylännyt sanottua hovioikeuden tuomiota koskevan työnantajan valituslupahakemuksen. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä hovioikeudessa olleista kuluista 800 markkaa.

Perustelut

A on työskennellessään kanteessa mainitussa työsuhteessa ollut ennen kerrottua lakkoa alkaneella lääkärin määräämällä sairaslomalla 3.-16.5.1982 välisen ajan. Näin ollen A ei tänä aikana ole ollut lakossa eikä sillä seikalla, että hän on sairaslomansa päätyttyä työhön välillä palaamatta liittynyt lakkoon, ole vaikutusta hänen oikeuteensa saada hänelle kuuluva sairausajan palkka. Yhtiö ei ole A:n työsuhteen päättyessä 2.2.1983 maksanut hänelle koko sairausajan palkkaa. Näin A:lla on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus saada vaatimansa odotusajan palkka.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa.

Tuomiolauselma

Korkein oikeus, kumoten hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä vapauttaen A:n maksamasta yhtiölle kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa tuomittuja oikeudenkäyntikulujen korvauksia, velvoittaa yhtiön suorittamaan A:lle sairausajan palkkana 2.236 markkaa 64 penniä 6 prosentin korkoineen 31.5.1982 lukien ja odotusajan palkkana 1.795 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 7.5.1985 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markalla.